perjantai 29. syyskuuta 2017

Satokauden päättyessä

Olen nyt kahdeksan kuukauden ajan vuorottelu- ja apurahavapaalla saanut opiskella sekä viljellä tomaatteja ja kirjoittaa niistä, sekä tulevaan tomaattikirjaani että tähän blogiin. Nämä ovat olleet elämäni nopeimmat kahdeksan kuukautta!

Nyt on välitilinpäätöksen aika, sillä maanantaina palaan palkkatyöhön eikä tähän rakkaaseen harrastuksen enää jää paljoakaan aikaa. Todennäköisesti ehdin blogia päivittämään vain satunnaisesti ja lyhyemmin.



SÄÄT. Kesä 2017 oli viileänpuoleinen ja aika pilvinen, mutta Turussa ei ollut mitenkään kovin sateista. Lämmön puute kuitenkin lykkäsi sadon valmistumista pitkälle loppukesään, ehkä pari viikkoa normaalia myöhemmäs. Pilvisyys ja kosteus toi elokuussa kasvihuoneeseen harmaahomeen, mutta onnistuin aika hyvin taistelussa sitä vastaan. Elokuun lopussa avomaanviljelyksilläni tuli ensi kertaa vastaan astetta pahempi vihollinen: tomaattirutto, jolle sateinen sää loi otolliset olot. Kaikkiaan tämä kesä oli erinomaisen opettavainen, mitä tulee tomaatin ja etenkin avomaatomaatin viljelyyn. Seuraavan on pakko olla parempi!
SATO. Tomaatteja on säiden haasteista huolimatta tullut valtavasti, mutta kilomäärää en ole laskenut. Oli lajikkeita, joista ei ehtinyt valmistua yhtään tomaattia ennen kuin rutto iski ja kasvi piti kiskoa pois, mutta osa kasveista antaa satoa vieläkin. Tänään olen taas katkaissut kymmenkunta kasvia ja kipannut ruukkujen mullat mäkeen, mutta kasvihuoneessa sinnittelee edelleen 18 tomaattikasvia. Kahdessa minikasvihuoneessa kasvaa edelleen yhteensä 10, talon eteläseinustalla 12 ja parvekkeella 11 kasvia. Olen siirtänyt keinovalon alle sisälle 3 tomaattiamppelia, jotka ovat täynnä raakileita. Yhteensä jäljellä on siis 54 kasvia eli noin puolet alkuperäisestä määrästä. Alussa oli 110 kasvia ja yhtä monta lajiketta.
Talon suojainen eteläseinusta on ollut hyvä kasvupaikka tomaateille. Tänäänkin siihen paistoi parin tunnin ajan, kun taivas yllättäen selkeni. Jäljellä olevat kasvit toki ovat jo aika räytyneitä, ja kuvanottohetkellä melkein kaikki puskat oli
tyhjennetty punaisista ja oransseitakin hedelmistä.

Olen kasvihuoneessa siirtänyt loput rungot toiveikkaasti
paisteen puolelle, mutta kun auringon rata on niin
matala, tuo aurinkoisempikin puoli on jo pahast
jäänyt viereisen metsän luomaan varjoon.  
Pienessä seinänvieruskasvihuoneessa olisi vielä
raakileita, mutta auringonpaiste taitaa loppua
ensi viikolla, kun ennustettu massiivinen
matalapaine saapuu.

























MAKU. Auringonpaisteen puute on verottanut makua. Monista hedelmistä on tänä suvena jäänyt puuttumaan aromia ja makeutta.


Tämän kesän ennätystomaatti, ''Aussie'. 
KOKO. Ennätyksen teki jälleen kerran kasvihuonelajike ’Aussie’, josta poimin 17. elokuuta 973-grammaisen hedelmän ja eilen sen 550-grammaisen pikkuveljen.

TOMAATTIBLOGI. En lainkaan tiennyt mihin ryhdyin kun maaliskuussa aloitin tämän tomaattiblogin. Tämä on ollut kivaa! Sivuja on katseltu noin 12 000 kertaa, mikä minusta on paljon tällaiselle kapean aihepiirin blogille. Suosituimpia yksittäisiä tekstejä ovat olleet nämä:
  • tomaattien jälkikypsytystä käsittelevä ”Vihreästä punaiseksi” 22.9. – yli 1300 lukijaa
  • varsinaissuomalaisittain kiinnostava ”Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa” 30.8. – 1200 lukijaa

Blogin kirjoittaminen on ollut yllättävän työlästä, koska haluan tuottaa tekstiä journalistisin periaattein, samalla tapaa kuin kirjoitan juttuja töissä Turun Sanomissa.

TOMAATTIKIRJA. Se jää kesken, mutta kasassa on toistasataa sivua ainutlaatuista tietoa tästä maailman ihanimmasta kasvista, ja otettuna on satoja valokuvia. Tavoite on, että käsikirjoitus on valmis noin vuoden päästä, vielä yhden, tällä kertaa venäläispainotteisen, viljelykesän jälkeen.

Raikasta ja satoisaa syksyn jatkoa! Tomaatti-Ritu palaa varmasti asiaan! 

Tomaatti on blogini tähti! Kuvassa on tänään poimimiani 'Clackamas Blueberryjä'.