Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvihuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvihuone. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. syyskuuta 2023

Vihreä se vasta herkkua on

'Green Grape Cherry' on makea kuin karkki.

Tänä kesänä tomaattiviljelmilläni erityisteemana ovat olleet vihreiksi jäävät tomaattilajikkeet. Amerikkalaiset, jotka rakastavat kirjainlyhenteitä, käyttävät näistä lyhennettä GWR. Se tulee sanoista green when ripe(ned)

Kiinnostus GWR-tomaatteihin syttyi vuosia sitten raidallisesta lajikkeesta ’Green Zebra’, joka on paitsi kaunis myös maukas. ’Green Zebra’ lienee tomaattiharrastajien parhaiten tuntema vihreäksi jäävä lajike. Muistaakseni jopa sen taimia oli keväällä myynnissä Plantagenissa.

Pystyn yhä palauttamaan mieleen ensimmäisen makuelämykseni 'Green Zebrasta'
viiden vuoden takaa. Maku oli erityisen raikas. 


Rakkaus GWR-tomaatteihin syventyi vuosi sitten, kun tomaattimaistelun 2022 voittajaksi singahti Yhdysvaltain Tennesseestä kotoisin oleva pihvilajike ’Aunt Ruby’s German Green’. Eräs maistelija kuvaili sitä näin: ”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.” Eräs tuttu tomaattiharrastaja taas vannoo irkkuliköörin nimeen – hänen suosikkinsa on siis ’Irish Liqueur’.

Vuosi sitten pidetyn Tomatastingin voittaja.


Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä moni kehuu 'Green Envyä', josta minäkin olen aina tykännyt.

'Green Envy' -tomaatteja oli minulla kasvamassa kesällä 2016.

Kotipuutarha-lehdessä todettiin keväällä 2023, että ”kun maku on tomaattisadon määrää tärkeämpi, kannattaa valita lajikkeita, joilla on vihreät hedelmät”.

Tilasin alkuvuonna puolalaisesta Pomidorlandiasta useita itselleni uusia lajikkeita, joiden hedelmän väri on vihreä, muun muassa ’Cerise Verte’, dwarf-lajike ’Emerald Giant’, ’Green Doctor’s Frosted’, ’Green Copia’, ’Green Giant’, ’Blue Green Zebra’ ja ’Green Grape Cherry’. Ennestään siemenkansiossa oli irkkulikööri, jota en täksi kaudeksi kylvänyt, sekä vanha tuttu lajike ’Malakhitovaja Shkatulka’, englanniksi ’Malachite Box’, suomeksi malakiittirasia.

Dwarf-lajike 'Emerald Giant' tuotti tänä kesänä hyvän sadon.

Nyt on vihreiden summauksen aika.

Tiesin etukäteenkin, että GWR-lajikkeissa on se hankala puoli, ettei niiden kypsyyttä havaitse samaan tapaan helposti värin perusteella kuin punaisten, keltaisten, mustien ja valkoisten tomaattien. Vihreiden viljely ei ole huolimattoman hommaa. GWR-tomaatin kypsyyden huomaa hellästi puristamalla, vaikkapa silmät kiinni. Kun tomaatti on joustava tai pehmeä, hedelmä on valmis. Joissakin lajikkeissa havaintoapuna on värin muuttuminen raa’anvihreästä kellan- tai ruskeanvihreäksi.

Tämä hankaluus realisoitui minunkin tarhassasi: kypsiä GWR-tomaatteja on jäänyt havaitsematta puskasta, vaikkei viljelmäni nyt kovin suuri olekaan. Niitä on ehtinyt mennä ylikypsiksi ja homeisiksi, jolloin osoitteena on ollut suoraan komposti.

Toinen ongelma saattaa johtua tästä syksystä eli sateista ja suuresta ilmankosteudesta. Nimittäin kasvihuoneessa kasvaneet vihreät kirsikkalajikkeet ’Cerise Verte’ ja ’Green Doctor’s Frosted’ ovat tuottaneet mukavasti satoa, mutta järjestään kaikki kypsät ovat olleet haljenneita. Sää- ja kosteuselitystä vahvistaa se, että parvekkeelle kuivempiin oloihin siirretyn ’Green Grape Cherry’ -kasvin hedelmät ovat olleet ehjiä.

'Cerise Verte' - kaikki tomaatit
 haljenneita.
Mutta se maku!

Jos pitäisi valita kesän ”geeweeärristä” herkuista herkuin, se on ’Green Grape Cherry’. Se on kuin omalaatuinen karkki, jossa yhdistyy makeus, hedelmäisyys ja täyteläisyys.

Satoisuudessa parhaita ovat olleet vanha tuttu ’Malakhitovaja Shkatulka’ ja perunalehtinen kompakti dwarflajike ’Emerald Giant’.

Sadon määrässä pettymys oli ’Green Giant’. Tarhallani kuitenkin on aina kasvamassa vain yksi lajike kutakin, eikä yhden kasvin perusteella voi tuomita koko lajiketta.

Kasvihuoneen kauneimmistoa edustaa vihreän- ja ruskeankirjava raidallinen ’Green Copia’. Hyvin samannäköiseksi osoittautui tuttavankauppaa saatu lajike ’Girl Girl’s Weird Thing’. ”Girl Girlin kumma asia” on nettitietojen mukaan ’Green Zebran’ mutaatio. Kanadalainen Jessica Hughes antoi tällaisen nimen, koska hänen Girl Girl -niminen tyttökoiransa söi tämän kasvin tomaatteja. "Tyttötyttö" on lajikkeena kovin myöhäinen; olen siitä saanut näin syyskuun alussa vasta muutaman hedelmän.

'Girl Girls' Weird Thing' - lajike, jonka nimi on tomaattimaailman kummallisimmasta päästä.

Kaikki pihvikokoiset GWR:tä ovat olleet maukkaita, ehdottomasti maukkaampia kuin kasvihuoneen valkoiset lajikkeet, joita tuli laitettua liikaa. Valkoiset ovat kauniita mutta maultaan aika latteita.

Joitakin vihreitä kasvaa kasvihuoneessani varmasti jatkossakin.

*   *   *

Myöhään alkanut tomaatin satokausi 2023 taitaa lopahtaa heti syyskuun alussa, sillä parissa avomaan kasvissa on näkynyt ruttoisia lehtiä. Olen heittänyt ruttoiset kasvit pois, mutta on vain ajan kysymys, koska tauti roihahtaa koko puutarhassa, varsinkin kun säät ovat näin märät. 

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Kymmenentuhatta tomaattiaskelta

Tomaattilajikkeistani 'Piennolo del Vesuvio' kukkii ensimmäisenä.

Kevät keikkui pitkään kylmemmällä puolella, ja öisin oli kovia pakkasia, joten lykkäsin tomaatintaimien siirtoa yläkerran taimihuoneesta kasvihuoneeseen tähän viikonloppuun saakka. Nythän sääennuste näyttää jo ihan kesää.

Kuljetusastiana kätevin on kahvallinen soikko.
Uudet puutarhakengät odottavat uutta
satokautta
Harmi, kun en tehnyt askelmittausta operaatiosta, jossa kuljetin kaikki taimet noin 15 erässä yläkerrasta kasvihuoneeseen ja kokosin kasvihuoneeseen monenlaista tarviketta. Oletan, että kymmenentuhatta tuli täyteen.

Ennen siirtoa minulla ei ollut ihan tarkkaa käsitystä, mitä lajikkeita on kasvamassa, koska osa lajikkeista ei kerta kaikkiaan itänyt ja koska kylvin postin tuomia siemeniä vielä maaliskuun lopulla. Niinpä kasvihuoneeseen siirron jälkeen oli taimi-inventaarion aika. Järjestin lajikkeet jo siirron yhteydessä aakkosjärjestykseen kasvihuoneen ovelta myötäpäivään kiertävälle kehälle. Kirjaamista varten ostin kirjakaupasta oikein kirjoitusalustan, johon merkkasin lajikkeiden nimet ja määrän.

Taimia osoittautui olevan kaikkiaan 143 ja lajikkeita 87. Olen lupaillut taimia sukulaisille ja tutuille, jonka jälkeen itselle jää 65 lajiketta ja 67 tainta. Tuplaten on vain amppelilajikkeita ’Anmore Dewdrop’ ja’ Tumbling Tom’, joita ripustelen räystäiden alle paisteisiin paikkoihin. Muuten tämä kesä menee vanhaan tapaan: yksi taimi kutakin lajiketta.

Olen täysin harhaoppinen siinä, etten mitenkään karaise taimia ennen kasvihuoneeseen siirtoa. Sinne vaan ja ovi kiinni perästä! Muutaman kylmän yön ne joutuvat kärsimään, mutta henkiin jäännin turvaa lämpöpuhallin.

A niin kuin 'Alaska'. Viimeinen aakkostuksessa oli 'Yukon Quest'.

Taimet ovat hyvin erikokoisia sekä lajikkeiden erojen että kylvöaikojen erojen takia. Pienin rääpäle jäi olohuoneen ikkunalle. Se on vasta kuusisenttinen ’Alaskan Fancy’, kun taas muutama ’Citrina’ on yli puolimetrinen.

Kaikki sisällä! Maitopurkeista kiitos kuuluu tänä keväänä naapuruston kahdelle lapsiperheelle.
Aiemmin niiden keruupaikkana on ollut työpaikan henkilöstöravintola.

Tomaatintaimet saavat nyt kasvaa ja karaistua pari viikkoa. Ryhdyn sen jälkeen istustushommiin, ja ihmiset saavat hakea taimensa pois.

Istutussuunnitelma on nyt sellainen, että kasvihuoneeseen itselleni jäävistä melkein kaikki lajikkeet ovat itselleni uusia. Vanhoista tutuista halusin uudelleen viljellä maailman mustimmaksi tituleerattua ’Black Beautya’ ja kauneudellaan minut pari vuotta sitten lumonnutta ’Dark Galaxya’.

Avomaalla panen pienen kisan pystyyn Leningradin, Moskovan ja Siberian Skorospelien eli "aikaisten" ja 'Skorospelkan' välille.

Osa dwarfeista iti heikosti, ja käteen jäävät ’New Big Dwarf’, ’Perth Pride’, ’Uluru Ochre’, ’Velvet Night’ ja ’Yukon Quest’.

Kukkia on vasta parissa taimessa. Tähän tapaan nuppuilee 'Sungold'.


Mielenkiintoista tomaattikesää odotellessa!


sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Kausi 2021 alkakoon!

Tervetuloa maailmaan, te kasvukauden 2021 tomaatintaimet!

Vuosi sitten, kun korona iski, ajattelin, että onneksi on tällainen harrastus, joka ei ole juurikaan riippuvainen rajoituksista. Niin ajattelen nytkin, kun elämme jo toista koronakevättä.

Posti on tuonut pihan laatikkoon verkkokaupoista tilaamiani tai toisten harrastajien vaihtureina lähettämiä uusia tomaatinsiemeniä - niin kuin mitään uusia nyt edes tarvittaisiin.

Kylvin helmikuun puolella, näköjään 14.2., muutamia mini- ja dwarf-lajikkeita.


Tein kylvösuunnitelmat jo syksyllä, kun edellinen kausi oli tuoreessa muistissa, mutta nythän ne muuttuvat koko ajan uusien lajikkeiden saapuessa.

Mitään erityistä teemaa en tälle kesällä ole päättänyt, mutta muutama kylvöidea on:

Olen hankkinut siemenkokoelmiini neljä venäläistä, aikaisuutta skoro-sanalla nimessään mainostavaa lajiketta ja sijoitan ne ruukuissa vierekkäin. Lajikkeet ovat ’Sibirski Skorospeli’ (Siperian aikainen), josta on aiemmat erittäin hyvät kokemukset, ’Leningradski Skorospeli’ (Leningradin aikainen), ’Moskovski Skorospeli’ (Moskovan aikainen) ja Skorospelka. Kisa alkakoon!

Skoro tarkoittaa aikaista, mutta vain identtisesti ja rinnatusten kasvattamalla selviää, mikä näistä venäläisistä on kaikkein aikaisin.


Toinen ruukkuryhmä muodostuu kotimaan ja lähialueen maatiaisista. Rinnakkain tulevat Evakko, Isän tomaatti ja Marilainen pihvitomaatti.

Kasvihuoneeseen mahtuu vain 27 tainta eli lajiketta, ja taas olisi tyrkyllä aivan liikaa lajikkeita. Joka kesä tekisi mieli yrittää kokoennätystä. Tavoitteena on ylittää kilon paino, missä en ole toistaiseksi onnistunut. Siksi olen kylvänyt toiveikkaana ’Aussien’ ja ’Domingon’ siemenet. Mutta koska tilaa on vähän, vain yksi taimi kumpaakin.

Kasvatuspaikkojen työnjako on sama kuin ennenkin: Kasvihuoneeseen isoja, värikkäitä ja kummallisia. Avomaalle aikaisia, jotka usein ovat käytännössä peruspunaisia.

Kasvihuoneeseen tulevat kasvamaan mm. lajikkeet 'Citrina', 'Mortgage Lifter', 'Cream Sausage',' Kiwi', 'Datlo' ja 'Pera d 'Abruzzo' ja parikymmentä muuta. Enempää ei kahdeksaan neliöön mahdu. 

Olen kerrankin malttanut odotella kylvöissä. Nyt on kylvetty vasta kasvihuonelajikkeet ja  avomaanlajikkeista pikkupensaat ja dwarfit eli kääpiöt, joiden kasvutapa on kompakti. Avomaanlajikkeiden pääkylvön vuoro voisi olla vaikkapa viikon päästä. 

Olen sisustanut taimihuoneen jo valmiiksi, eli siellä ovat kasvilamput ja kasvatuspaikat valmiina.

Tänään hyinen pohjoistuuli ja pöllyävä lumi muistutti, että vielä oooon talvee jäljellä…

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kevään 2020 tomaattikuulumiset


Melkein kaikki tomaatintaimet ovat nyt kasvihuoneessa. Lämpöpuhallin on kylmien öiden takia aivan välttämätön.
Olen siirtänyt kasvihuoneeseen myös paprikan taimet, koska ne kasvoivat sisällä hankalan korkeiksi.

Olen kolme vuotta sitten kirjoittanut blogitekstin otsikolla ”raastava kevät”. Ja taas raastaa! Ilmeisesti todella moni kevät on minulle raastava, koska takaraivossa kangastelee aina naismuistini pohjanoteeraus:  kevät 1987. Hurja pakkastalvi johti todella myöhäiseen kevääseen; siskoni lakkiaispäivänä Laitilassa koivuissa oli vasta hiirenkorvia. Lopulta se johti katovuoteen, koska koko kesä oli sateinen ja kolea eivätkä viljat ehtineet valmistua. En toki silloin ollut vielä tomaattien harrastaja, vaan säitä ylös kirjaavan huolestuneen maanviljelijän tytär.

Nyt väliin jääneen talven 2019 - 2020 jälkeen pelkään, että ironisen johdomukaisesti myös kesä jää väliin.

Ja lisäksi olen niin malttamaton: haluaisin päästä istuttamaan tomaatteja ulos, viimeistään toukokuun loppupuolelle niin kuin monena keväänä olen voinut tehdä. Siitä ei tänä keväänä taida olla toivoakaan.

No, melkein kaikki tomaatintaimet, yhteensä noin 150 kappaletta, ovat tallessa kasvihuoneessa, jossa lämpöpuhaltimen minimiksi on säädetty +9 astetta. En tiedä, mitä käytännössä +7 - 8  asteeseen vajoava yölämpö tomaatintaimille tekee, kun oppikirjojen mukaan herkimmät lajikkeet kärsivät jo yölämmön putoamisesta alle +15 asteen. Tuollainen viidentoista lukema on kuitenkin suomalaisessa koleassa keväässä aivan utopistinen. Nythän päivälämpö täällä on +5 astetta ja sataa. Kävin äsken kasvihuoneessa, ja siellä lämpötila on keskellä päivää yön minimiksi säädetyt +9 astetta! Tomaatit ovat siellä tosiaan vain tallessa; mitään kasvua ei tänään tapahdu. Mutta eilen, jolloin päivän maksimi taisi jääda alle kymmeneen asteeseen mutta aurinko paistoi, kasvihuoneeseen kehkeytyi heti helle.
Virolainen pieni pensastomaatti 'Kollane'
(keltainen) on tuottanut muutaman raakileen. 

Parikymmentä tainta on vielä sisällä keinovalojen alla. Ne ovat myöhään kylvettyjä, lähinnä paikkauskylvöjen tuloksia. Näistä taimista pienimmät ovat vasta noin seitsensenttisiä.

Taimista noin 70 jää itselle, eli liki 80 menee tutuille harrastajille.

Kolmestatoista kääpiölajikkeesta, joista kerroin edellisessä postauksessa, kaksitoista sain kasvamaan. ’Uluru Orche’ -lajikkeen siemenet eivät kerta kaikkiaan itäneet. Uskalsin kylvää kääpiöitä jo tammikuun lopulla, koska niiden kasvun luvattiin jäävän maltilliseksi, jolloin niiden hoitaminen sisätiloissa ei kävisi hankalaksi. Nyt noin neljän kuukauden kasvun jälkeen korkeimmat ovat reidenkorkuisia eli noin 80-senttisiä ja paikkuukylvetyt noin 25-senttisiä. Aikaisimmassa 'Arctic Rose' -lajikkeessa on pieniä raakileita ja se kukkii runsaasti, vaikka sekin on vielä ahtaasti maitopurkissa. Yhtä vaille kaikki muutkin aikaisimpien kylvöjen kääpiötaimet kukkivat.
'Arctic Rose' on ollut kääpiötomaateista nopein. Siinä on pikkiriikkisiä raakileita ja runsaasti kukkia.

Kasvihuoneeseen istutan ruukkuihin – kunhan ihmiset ovat noutaneet taimensa ja sinne tulee tilaa – 25 - 27 kasvia. Tälle vuodella ei muotoutunut selkeää teemaa, ellei teemaksi lueta sitä, että jatkan mustien ja sinisten kokeiluja: ’Black Beauty’, ’Black Early’, ’Blue Berries’, ’Blue Beauty’ - ja ’Indigo Rose’, jolla annan vielä kerran mahdollisuuden, vaikka sen maun olenkin todennut aika puisevaksi. Lisäksi kasvihuoneeseen tulee vihreitä: ’Emerald Apple’, ’Dwarf Emerald Giant’, ’Evil Olive’ ja ’Siberian Malachite’. Kaikki kasvihuoneeseen tulevat ovat minulle ennestään tuntemattomia lajikkeita.  Niin vähän on kesiä elämässä, että jokainen pitää viettää uusien, erikoisten tomaattilajikkeiden seurassa. Lajikkeita on maailmassa kuulemma ainakin parikymmentä tuhatta, joten kokeiltavaa riittää.
Mustaa ja mustaa, mutta myös vihreää ja kesäistä siideriä.
Osa taimista on vasta noin 20-senttisiä.

Ulos tulee sekalainen seurakunta lajikkeita, yksi kutakin. Ja kaikki ruukkuihin seinustoille ja reunustoille. Oman ryhmänsä ulos muodostavat nuo kääpiölajikkeet, jota siis päätyvät ulkoruokintaan, ja sitten tulee matalaa puskaa ja korkeaa runkoa. Aikaisuusvertailujen verrokkeja ulkokasvatuksessa ovat vanhaan tapaan alaskalaiset ’Polar Baby’ ja ’Early Tanana'.

  *   *   *   *
Sisällä talossa olemme sisustaneet minulle oman tomaattityöhuoneen, johon asetun hyvään istuma-asentoon syyskuussa. Jään töistä pois kolmen kuukauden palkattomalla kirjoittamisvapaalle, jolloin olisi tarkoitus urakoida kesken jäänyt kirja valmiiksi.  Otsikko on edelleen ”Tomaatin tarina - pohjoinen ulottuvuus”. Saapi nähdä, millaisen luvun kesä 2020 tuohon tarinaan kirjoittaa. Toivottavasti ei hyistä ja arktista!
Sain oman työhuoneen tomaattijuttujani varten! Enää ei tarvitse jonottaa pöytäkoneelle ja etsiä omia tiedostoja puolison tiedostojen joukosta. Ruudulla auki on tämä postaus, ennen kuin se valmistui. Vähän aikaa vielä seuraa huoneessa pitävät rääpäletomaatit eli viimeisten paikkuukylvöjen taimet. Kunhan ne hieman vankistuvat, vien nekin kasvihuoneeseen.


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Härmä häijynä

Kesäkuun 11. päivänä havaitsin, että tomaattiviljelmilleni oli iskenyt härmä. Tauti oli puhjennut tilanteessa, jossa olin kesäkuun alussa siirtänyt mahdollisimman paljon tomaattikasveja kasvihuoneeseen hallaöiltä suojaan. Varsinaisten kasvihuonetomaattien sekaan oli siis noin viikon ajaksi sullottuna myös ruukkuihin istutettuja avomaantomaatteja. Kasvit oli kasteltu liian hyvin, enkä älynnyt tuulettaa riittävästi, koska ilmat olivat vaihteeksi viileät.

Alalehtiin oli ilmestynyt runsaasti valkoisia härmälaikkuja, ja pian laikut muuttuvat ruskeiksi. Lopulta kokonaisia lehtiä kuihtui. Googlen kuvahaut varmistivat, että härmäähän se, englanniksi powdery mildew, mikä viittaa tämän taudin puuterimaiseen ulkonäköön.

Ensin alalehtiin tulee valkoisia puuterimaisia pilkkuja, sitten puuterikohdat lakastuvat ruskeiksi, ja lopulta koko lehti voi kuolla. Kuvasarjassa ei ole sama lehti vaan eri vaiheessa olleita lehtiä. 

Ryhdyin karsimaan härmäisiä alalehtiä pois. Karsiminen hirvitti, koska tiedän, että tomaatti tarvitsee lehtensä yhteyttääkseen eli tuottaakseen uutta kasvua ja hedelmiä. Lehtiä pitäisi olla parikymmentä. Noin kymmenessä kasvissa sairaita lehtiä oli niin paljon, että päädyin heittämään koko kasvin kompostiin. Väljensin kasvustoja kantamalla ulos sellaisiakin lajikkeita, joiden kasvupaikkasuositus on kasvihuone. Vähensin kastelua ja lisäsin tuuletusta.
Sydän syrjällään tutkin, onko härmä edennyt avomaalle. Ei sentään. Kylmälavoihin istutetut noin 30 tainta sekä amppelitomaatit ovat kunnossa mutta n. 50 kasvihuoneessa ollutta sairastui, osa vain lievästi, osa pahoin.
Ryhdyin googlailemaan, minkälaisia keinoja on härmää vastaan. Ammattiviljelmillä yhtenä lähtökohtana on valita viljelyyn vain härmäresistenttejä lajikkeita. Minä taas harrastalijana haluan jatkossakin valita viljelyyn ihan mitä lajikkeita tahansa! Ammattiviljelmillä yksi keino on kasvihuoneiden rikitys ja kasvisuojeluaineiden käyttö. Minulla ei ole mahdollisuutta eikä lupaa kumpaankaan.
Harrasteviljelijöitä neuvotaan yleisimmin suihkuttamaan härmään saastuneita kasveja erilaisilla soodaliuoksilla. Sekoitussuhteita löytyy monenlaisia. Päädyin tällaiseen ohjeeseen.
Olen nyt pari kertaa suihkutellut kaikki lehdet läpi tällä soodaliuoksella. En pidä siitä, että ohjeessa on mäntysuopaa, koska kasveissa on jo isoja raakileita, joiden valelu mäntysuovalla ei varmaankaan paranna makua. Olen kyllä huuhdellut raakileet ruiskutusten jälkeen. Joka tapauksessa seuraavan torjunnan teen tällä amerikkalaisella ohjeella, jossa ei ole nimeksikään saippuaa.

Kaikki tämännäköiset lehdet on nyt karsittu pois.

Nyt näyttää jo paremmalta. Jäljellä olevat kasvit pukkaavat latvukseen uutta lehteä ja kukkia, mutta toki ne ovat lehtien vähenemisen takia heikompia kuin ennen. Saa nähdä, pysyykö härmä poissa; pian opin sen luonteesta senkin. Torjuntaa pitää ilmeisesti jatkaa koko kasvukauden, kerran viikossa, joten aikamoinen vaiva ja harmitus tästä nyt tuli.

*    *    *    *    

Mistä tartunta on tullut, kun taimikasvatus on tapahtunut ihan puhtaissa ympäristöissä, sisätiloissa, uusissa kylvömullissa?
Epäilen tartunnan lähteeksi neljää eräältä kaupalliselta viljelmältä huhtikuussa saamaani tomaatintainta, jotka alkoivat kevään mittaan voida huonosti. Niissä ei näin jälkikäteen muistellen näkynyt härmälaikkuja, mutta lehdet kuivuivat alhaalta alkaen pikku hiljaa ruskeiksi, jolloin karsin niitä pois. Arvelin huonovointisuuden johtuvan siitä, että jouduin kylmän kevätsään vallitessa pitämään kasveja edelleen sisätiloissa, joihin valoakin osuu liian vähän. Oletukseni on nyt, että ne ovat kantaneet härmää mutta lajikkeet ovat olleet härmäresistenttejä - niin kuin ne kaupallisilla viljelmillä ovat - joten ne ovat hieman pystyneet härmää vastustamaan.
Tämän selityksen vahvistaa siskoni kokemus: Hän otti yhden kauppapuutarhalta saamistani kasveista, ja havaitsi, että sekin alkoi voida huonosti. Sen takia sisko piti sitä ulkona erillään muista taimistaan. Kun hän sitten viileänä jaksona meni siirtämään sen kasvihuoneeseensa, siellä olleisiin kasveihin alkoi tulla härmää.
Tässä minulle tärkeä oppi: ei koskaan taimikasvatusvaiheessa vieraita kasveja omien taimien sekaan!
  *    *    *    *
Mitä härmä oikein on? Tämän Viherpihan artikkelin mukaan valkoharmaita, jauhemaisia laikkuja tai värjäytymiä aiheuttava härmä ei ole vain yksi tautilaji, vaan se käsittää useita sienilajeja, joilla on samanlaisia ominaisuuksia. Härmällä on useita isäntäkasveja: on heiniä, vaahteroita, kukkia, kuten ruusuja, ja sitten hyötykasveista etenkin kurkku, herne, mansikka ja tomaatti.
Suomalaiset nettilähteet ovat erimielisiä siitä, iskeekö härmä sateisina ja kylminä vai kuivina, lämpiminä kesinä. Ehkä toiset lajit iskevät kylmässä, toiset kuumassa. Toukokuu oli Turussa ainakin kuiva ja kuuma, minkä päälle aiheutin niille viileän ja kostean jakson kasvihuoneessa hallaöiden uhan aikaan. 
Härmä leviää suvullisena tai suvuttomana itiönä ilmavirtausten mukana kasvilta toiselle. Härmäsieni iskee usein nuoriin kasvinosiin ja varsinkin voimakkaasti lannoitettuihin kasveihin.
Vähäisestä härmästä ei ole aina kasvulle haittaa. Pahimmassa tapauksessa kovin härmöittynyt kasvi voi kuitenkin menehtyä.

*    *    *    *
Jaoin härmäharmini Intohimoa tomaatit -ryhmän Facebook-sivulla ja sain mahtavasti tukea ja vinkkejä. Tässä niistä poimintoja:
-         Ovet ja tuuletusluukut auki! Viileä hyvin tuulettuva kasvihuone on öisin parempi vaihtoehto kuin kostea hautomo. Tehokas lämminilmapuhallin puhaltamaan.

-        Härmäsaastunnan iskemisen jälkeen taantunut kasvi on herkempi kaikille muille kasvitaudeille, joten kannattaa antaa nokkoskäytevettä toipumiseen. (Nyt on nokkosvedet muhimassa!)

-        Härmän torjuntaan kasvihuonemansikalle on olemassa biologinen torjunta-aine Serenade, joka toiminee muillakin kasveilla.

-        Puolukka- tai valkosipulilitkua sumutinpulloon. (Puolukkamehulla sumuttelun vahvisti myös tuttu puutarhuri.)

-        Neuvottiin myös siirtämään härmäiset kasvit pois huoneesta heti, kun härmää ilmenee. (En tehnyt näin, koska melkein kaikissa kasvihuoneen kasveissa sitä on.)

Englanninkielisten nettilähteiden mukaan härmästä on eri lajeja, jotka esiintyvät eri lämpötiloissa. Kaikki suosivat kosteutta. Maailmalaajuisesti tomaatin härmää esiintyy eniten lämpimissä, kuivissa ilmastoissa – jota Turun alkukesä näköjään apinoi.
Härmään sairastunut tomaattikasvi tuottaa vähemmän ja pienempiä tomaatteja kuin terve, eivätkä hedelmät maistu yhtä hyviltä kuin terveiden kasvien sato.
Rikityksen ja soodaohjeiden lisäksi lääkkeeksi mainitaan useissa lähteissä mm. neem- ja jojoba-öljyt. Jos härmää esiintyy lähiseudulla, kehotetaan suihkuttamaan keskikesästä lähtien viikoittain omat tomaattikasvit ennaltaehkäisevästi sekoituksella, jossa on yksi osa maitoa ja viisi osaa vettä.
Erään lähteen mukaan sairaiden lehtinen poistaminen ei olisi mahdollinen keino hallita härmää, sillä silloin kun valkoisia laikkuja näkyy, itiöiden leviäminen laikuista on jo alkanut ja lehteä poistettaessa itiöt leviävät entistä tehokkaammin ja saastuttavat muita lähistön kasveja.
Kasvikierto ei estä härmää, koska härmä ei elä maassa vaan isäntäkasvissa. Hyvä uutinen tätä myöten on se, että härmä ei talvehdi kasvijätteessä.

  *    *    *    *
Onneksi viljelmälläni tapahtuu muutakin kuin taistellaan härmää vastaan. Ensimmäiset tomaatit alkavat kypsyä! 


Ensimmäisenä punoittaa ruukussa seinustalla kasvava pensastomaatti 'Benewah'. 'Ida Gold' kellastuu niin kuin
pitääkin. Molemmissa kasveissa on ollut härmäisiä lehtiä.

Tämän kauden silmäterä, Alaskassa sikäläisiin oloihin jalostettu 'Early Tanana' tuntuu viihtyvän hyvin Suomen Turussa. Sen raakileet ovat hauskan muotoiset.

'Early Tanana', suoraan Alaskasta.

Isoimmaksi on pullistunut avomaanlajike ’Cold Set’ kasvilavassa – ei härmää. Erittäin lupaavilta näyttää myös kasvilavan 'Oregon Spring'. Kootusti näyttää siltä, että avomaan aikaisuuskisaa johtavat amerikkalaiset lajikkeet ennen venäläisiä. Venäläisistä pulskimmilta näyttävät lajikkeet 'Sibirjak' (ruukussa) ja kylmälavassa 'Vrzyv' ('Räjähdys') sekä 'Valentina'.


'Sibirjak' pullistelee raakileista.


'Cold Set' -kasvin "esikoisen" läpimitta on
liki 8 senttiä.


Tsekkiläislajike 'Stupicessa' on
tänäkin kesänä mukavasti raakileita.

'Friesjen' siemeniä sai Livonsaaren osuuspuutarhurilta.
Se on voimakaskasvuinen ja näköjään härmänkestäväkin.




   

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Muuttomatka kasvihuoneeseen


Oli pakko tilanahtauden takia siirtää tomaatintaimia sisätiloista jatkokasvatukseen kasvihuoneeseen. Taimilamppujen alainen tila ja ikkunoiden edustat loppuvat maitopurkkeihin koulinnan edetessä kesken. Lisäksi taimien kasvu on sellaista huonoa hujoa, mitä se asuintiloissa usein on, kun lämpöä ja valotusta ei pysty kontrolloimaan yhtä hyvin kuin ammattilaiset kasvihuoneillaan.

Siirron yhteydessä merkitsin taimien lajikkeet listaan. Tämä kevät on nimittäin ollut niin puolihuolimaton ja kiireinen, etten ole ihan ajan tasalla siitä, millaisia kasvihuonetomaatteja maaliskuussa tuli kylvettyä. Kylvin varmuuden vuoksi ja töiden yt-stressiä helpottaakseni aina vaan lisää! Huhtikuun kylvöt eli avomaatomaatit ovat paremmin muistissa.

Lajikkeita on varmaankin 140 ja niistä noin 30:stä pitäisi lahjoittamalla päästä eroon, koska 110 vain mahtuu pieneen kaupunkipihaani, yksi kutakin. Useaa lajiketta on yhä kasvamassa kaksi tai kolmekin yksilöä, joten nekin saa joku noutaa.


Taimia matkalla kasvihuoneeseen olohuoneen kirjaus- ja kepityspisteen kautta. 

Siirron yhteydessä törkkäsin taimille tukikepit, jotka sidoin latvukseen narulla.

Vaikein siirrettävä oli Turun puutarhamessuilla osastoani somistanut täysikokoinen tomaattikasvusto. Se joutui sinnittelemään sisätiloissa huonossa valossa kolmen viikon ajan. Sinä aikana sen kukinta osittain surkastui, mutta alaoksat tuottavat satoa.

Kuvaparista huomaa, että puutarhamessuilla esillä ollut 'Ananas Noire' on korkeussuunnassa kolmessa viikossa kolminkertaistanut.

Turkuun ei ole ennustettu yöpakkasia, mutta öiksi on tulossa vain asteen parin lukemia. Vaikka sähkönkulutus hirvittääkin, lämpöpuhaltimen termostaatti on säädetty +14 asteeseen.

Kahdeksan neliön kasvihuoneen laidat ovat nyt täynnä maitopurkitettuja tomaatintaimia.


Tein tänään vielä kasvihuoneen alaosaan lisäeristyksen kuplamuovista. 

Kasvihuoneessa huomaa, että keinovalon alla viileässä työhuoneessa varttuneet taimet (vasemmanpuoleinen ryhmä) ovat paremman näköisiä kuin etelänpuoleisella ikkunalaudalla liian lämpimässä kasvaneet (oikeanpuoleinen ryhmä).


Eilen siirtopäivänä paistoi aurinko ja kasvihuoneessa oli tietysti helle. Nyt Turussa sataa, ja lämpöä on vain +10 astetta. Lähiviikot paljastavat, mitä taimille siirrosta koituu, kun kevät on vielä näin aikaisessa ja arvaamattomassa vaiheessa.































perjantai 29. syyskuuta 2017

Satokauden päättyessä

Olen nyt kahdeksan kuukauden ajan vuorottelu- ja apurahavapaalla saanut opiskella sekä viljellä tomaatteja ja kirjoittaa niistä, sekä tulevaan tomaattikirjaani että tähän blogiin. Nämä ovat olleet elämäni nopeimmat kahdeksan kuukautta!

Nyt on välitilinpäätöksen aika, sillä maanantaina palaan palkkatyöhön eikä tähän rakkaaseen harrastuksen enää jää paljoakaan aikaa. Todennäköisesti ehdin blogia päivittämään vain satunnaisesti ja lyhyemmin.



SÄÄT. Kesä 2017 oli viileänpuoleinen ja aika pilvinen, mutta Turussa ei ollut mitenkään kovin sateista. Lämmön puute kuitenkin lykkäsi sadon valmistumista pitkälle loppukesään, ehkä pari viikkoa normaalia myöhemmäs. Pilvisyys ja kosteus toi elokuussa kasvihuoneeseen harmaahomeen, mutta onnistuin aika hyvin taistelussa sitä vastaan. Elokuun lopussa avomaanviljelyksilläni tuli ensi kertaa vastaan astetta pahempi vihollinen: tomaattirutto, jolle sateinen sää loi otolliset olot. Kaikkiaan tämä kesä oli erinomaisen opettavainen, mitä tulee tomaatin ja etenkin avomaatomaatin viljelyyn. Seuraavan on pakko olla parempi!
SATO. Tomaatteja on säiden haasteista huolimatta tullut valtavasti, mutta kilomäärää en ole laskenut. Oli lajikkeita, joista ei ehtinyt valmistua yhtään tomaattia ennen kuin rutto iski ja kasvi piti kiskoa pois, mutta osa kasveista antaa satoa vieläkin. Tänään olen taas katkaissut kymmenkunta kasvia ja kipannut ruukkujen mullat mäkeen, mutta kasvihuoneessa sinnittelee edelleen 18 tomaattikasvia. Kahdessa minikasvihuoneessa kasvaa edelleen yhteensä 10, talon eteläseinustalla 12 ja parvekkeella 11 kasvia. Olen siirtänyt keinovalon alle sisälle 3 tomaattiamppelia, jotka ovat täynnä raakileita. Yhteensä jäljellä on siis 54 kasvia eli noin puolet alkuperäisestä määrästä. Alussa oli 110 kasvia ja yhtä monta lajiketta.
Talon suojainen eteläseinusta on ollut hyvä kasvupaikka tomaateille. Tänäänkin siihen paistoi parin tunnin ajan, kun taivas yllättäen selkeni. Jäljellä olevat kasvit toki ovat jo aika räytyneitä, ja kuvanottohetkellä melkein kaikki puskat oli
tyhjennetty punaisista ja oransseitakin hedelmistä.

Olen kasvihuoneessa siirtänyt loput rungot toiveikkaasti
paisteen puolelle, mutta kun auringon rata on niin
matala, tuo aurinkoisempikin puoli on jo pahast
jäänyt viereisen metsän luomaan varjoon.  
Pienessä seinänvieruskasvihuoneessa olisi vielä
raakileita, mutta auringonpaiste taitaa loppua
ensi viikolla, kun ennustettu massiivinen
matalapaine saapuu.

























MAKU. Auringonpaisteen puute on verottanut makua. Monista hedelmistä on tänä suvena jäänyt puuttumaan aromia ja makeutta.


Tämän kesän ennätystomaatti, ''Aussie'. 
KOKO. Ennätyksen teki jälleen kerran kasvihuonelajike ’Aussie’, josta poimin 17. elokuuta 973-grammaisen hedelmän ja eilen sen 550-grammaisen pikkuveljen.

TOMAATTIBLOGI. En lainkaan tiennyt mihin ryhdyin kun maaliskuussa aloitin tämän tomaattiblogin. Tämä on ollut kivaa! Sivuja on katseltu noin 12 000 kertaa, mikä minusta on paljon tällaiselle kapean aihepiirin blogille. Suosituimpia yksittäisiä tekstejä ovat olleet nämä:
  • tomaattien jälkikypsytystä käsittelevä ”Vihreästä punaiseksi” 22.9. – yli 1300 lukijaa
  • varsinaissuomalaisittain kiinnostava ”Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa” 30.8. – 1200 lukijaa

Blogin kirjoittaminen on ollut yllättävän työlästä, koska haluan tuottaa tekstiä journalistisin periaattein, samalla tapaa kuin kirjoitan juttuja töissä Turun Sanomissa.

TOMAATTIKIRJA. Se jää kesken, mutta kasassa on toistasataa sivua ainutlaatuista tietoa tästä maailman ihanimmasta kasvista, ja otettuna on satoja valokuvia. Tavoite on, että käsikirjoitus on valmis noin vuoden päästä, vielä yhden, tällä kertaa venäläispainotteisen, viljelykesän jälkeen.

Raikasta ja satoisaa syksyn jatkoa! Tomaatti-Ritu palaa varmasti asiaan! 

Tomaatti on blogini tähti! Kuvassa on tänään poimimiani 'Clackamas Blueberryjä'.





tiistai 2. toukokuuta 2017

Raastava kevät

Tänä vuonna ovat olleet oikeassa ne, jotka aloittivat tomaatinkylvöt vasta maaliskuussa. Heidän taimensa ovat vielä kompaktin kokoisia ja helppoja käsitellä. Huhtikuun ajan hitaasti edennyt kevät koettelee niitä, jotka aloittivat kylvöt helmikuussa. Varhain kylvetyt taimet venyvät ja levenevät sisätiloissa, eikä niitä näin kylmissä säissä voi viedä kasvihuoneeseen kuin käymäseltään. Sisällä kasvilamppujen valaisema ala ei riitä ja ikkunapaikat ovat täyteen buukatut. Monille taimille on tarjolla enää huonoja käytäväpaikkoja.

Olen kirjoittanut itselleni jo aiemmin muistiinpanon ”älä kylvä tomaatteja helmikuussa”, mutta ilmeisesti en usko itseäni. Joka kevät on ollut into uusi.
Vapun aatonaaton lumipyry verhoili kasvihuoneen ja ulkokalusteet valkoisiksi. 'Tomtastic'-tomaatti, joka on taimistani kaikkein korkein, ikävöi kesää ja pääsyä kasvihuoneeseen.  


Olen sääihminen, eli sää vaikuttaa mielentilaani. Vapun aatonaaton lumipyry veti mielen matalaksi, mutta onneksi aattona Turussa lumi suli pois ja aurinko tuli esiin. Ja vapunpäivä oli juuri sellainen kuin pitääkin: täyttä aurinkoa ja päivän maksimi +14 astetta.

Vappuauringosta – ja laadukkaasta proseccosta - rohkaistuneena vein eilen korkeimmat taimet maitopurkeissaan kasvihuoneeseen. Ajatuksena oli, että pidän ne tästä lähtien siellä ja lämmitän öisin lämpöpuhaltimella, mutta tänään jo muutin mieleni. Se johtui siitä, että yöllä oli jälleen pakkasta ja samaa tai nollalämpöä on tiedossa moneksi yöksi eteenkinpäin. Eilenillalla havaitsin, että lämpötila laski muutamaan asteeseen jo iltayhdeksän aikaan. Olin säätänyt lämmittimen pitämään lämmön kasvihuoneessa +11 asteessa. Puhallin aloitti urakkansa jo yhdeksältä ja jatkoi aamukahdeksaan. Pieni laskutoimitus osoitti, että tulee liian kallista, jos pitää puhallella sähkölämpöä taimille ja harakoille yksitoista tuntia yössä.

Aamulla kasvihuoneen tuntumassa lenteli yksinäinen varis.
Iltalenkkiä tiedossa: kasvihuoneeseen, sisälle, kasvihuoneeseen,
sisälle, kasvihuoneeeseen, sisälle...
Siirsin äsken taimihujopit laastipaljuihin ja muihin isoihin astioihin, on suhteellisen helppo päivittäin siirrellä öiksi taloon ja aamuisin sopivan ilman tullen kasvihuoneeseen. Onneksi roudausmatkaa on vain noin 15 metriä.

Ilmatieteen laitoksen tänään julkaistu tilasto todistaa mutun ja puutarhaihmisten sekä maanviljelijöiden huulilla olleen huolen: huhtikuu oli suuressa osassa maata 1-2 astetta pitkän ajan keskiarvoa kylmempi. Maan eteläosassa oli edellisen kerran vastaavanlainen huhtikuu vuonna 2013.

Hassua, että kun nyt Turkuun ennustetaan muutamaksi päiväksi +13 - 15 asteen lämpöä, se tulee pohjoistuulen vallitessa. Oikean kesän tuloon tarvitaan yleensä itätuuli; lounaasta sitä ei yleensä saada. Alan ilmeisesti olla vanha, koska toistan tässä vanhan kansan sananlaskun:
Iräst (idästä) suvi, iräst talvi, iräst ilmat ilkiämmät (vakkasuomalaisittain lausuttuna).
Tomaatinlämpöistä itätuulta odotellessa on ryhdyttävä muuhun puutarha-puuhaan. Hommaa on niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaa. Haravointikin on vielä kesken.



'Hundreds and thousands' kukkii.