Kauanko kypsyy? DTM!

Kun olen metsästänyt omaan avomaanviljelyyni Suomen lyhyessä kesässä pärjääviä eli lyhyen kasvukauden tomaatteja, olen käyttänyt osviittana lukemaa days to maturity. Netin amerikkalaisilla tomaattisivustoilla siitä käytetään paikoin lyhennettä DTM. En tiedä, mikä olisi DTM:lle paras suomennos. Ehkä hyvä olisi ”kypsymispäivien määrä”? Tai ehkä sillä onkin jokin suomalainen vastine, johon en vain ole törmännyt?

DTM (days to maturity) on arvio siitä, kuinka paljon päiviä tietyn lajikkeen taimelta kuluu ulos istutuksesta siihen, että se alkaa tuottaa kypsiä hedelmiä. Lukema ei sisällä esikasvatusta, johon menee yleensä pari kuukautta ennen lopulliseen kasvupaikkaan istuttamista. Tomaattilajikkeiden DTM-lukemat vaihtelevat välillä 42–100. Lyhimmällä lukemalla kehuskelee lajike ’42 Days’.

Suomalaiset tomaatinsiementen myyjät eivät markkinoinnissaan käytä DTM-lukemia – ja itse asiassa suomenkielinen Google-haku sanalla ”DTM”, johtaa helsinkiläisen homoklubin Don't Tell Maman nettisivuille. Hauskaa näyttää siellä(kin) olevan.

Lajike '42 Days' lupailee erittäin aikaista kypsymistä. (Olen saanut tämän taimen
kippuralle lannoittamalla liikaa, mutta kyllä se siitä tokenee.)

Jokaisessa ulkomaan lähteessä korostetaan, että lukema on vain karkea likiarvo, sillä kasvu riippuu niin monesta tekijästä. Ensinnäkin siitä, milloin siemen on kylvetty ja miten pitkälle taimi on istutusvaiheessa edennyt kukkien ja raakileiden muodostamisessa ja missä kunnossa taimi istutettaessa on. Edelleen kypsymispäivien määrä riippuu puutarhan sijainnista, sen paikallisilmastosta ja kasvupaikan olosuhteista. Iso ero Suomessa syntyy siitä, kasvaako lajike kasvihuoneessa vai avomaalla - ja jos avomaalla, niin millä vyöhykkeellä. Kasvatustapaan ja -paikkaan liittyvät lämpö, sen vaihteluväli ja keskiarvo, auringonpaistetuntien määrä, tuuliolot, kasvualustan laatu, lannoitus, kastelu sekä ilman kosteus, tuholaiset, taudit jne. Niinpä DTM-lukemaa luonnehditaan Yhdysvalloissa guesstimateksi, arvausarvioksi!

Ilmeisesti olosuhteet ovat Amerikan mantereella vaihdelleet paljonkin, sillä eri lähteissä yhden ja saman lajikkeen lukemat voivat olla hyvin erilaisia. Otetaan esimerkiksi monille tuttu ’Black Cherry’, musta kirsikkatomaatti. Amerikkalainen Rare Seeds ilmoittaa sille lukeman 75, puolalainen TomatoEden 64 ja amerikkalainen Burpee 65 päivää. Daves Garden pelaa varman päälle ja ilmoittaa kokonaisen vaihteluvälin, 69–80 päivää.

Kanadan Vancouverissa vihanneksia viljelevä Tatjana Kouchnareva, joka ylläpitää vaikuttavaa yli viidentuhannen tomaattilajikkeen nettitietokantaa Tatjana’s TOMATObase, on monien lajikkeiden kohdalle kirjannut DTM-lukeman. Kävin Kouchnarevan kanssa kirjeenvaihtoa aiheesta, ja hän muistutti, että kypsymispäivien määrä on usein harhaanjohtava. Jopa samalla paikkakunnalla viljelevillä saman lajikkeen kypsymisen alkuaika voi vaihdella parikin viikkoa edellä lueteltujen tekijöiden vaihtelun takia. Niinpä DTM-lukemia ollaan Kouchnarevan mukaan poistamassa hänen tomaattitietokannastaan! Jatkossa he tulevat pitäytymään karkeammassa luokittelussa aikaisiin, keskiaikaisiin ja myöhäisiin lajikkeisiin. En löytänyt Tatjanan sivulta tietoa hänen käyttämistään tuon karkeamman luokittelun numeraalisista rajoista; löysin vain sen tiedon, että hän luokittelee aikaisiksi alle 65 kypsymispäivän tomaatit.

Koko skaala menee esimerkiksi Gary Ibsenin TomatoFest-nettisivun mukaan näin:

     hyvin aikainen   alle 54 päivää
     aikainen              55–69 päivää
     keskiaikainen     70–84 päivää
     myöhäinen         yli 85 päivää

Pääsääntö on, että isojen pihvitomaattien kypsyminen vie enemmän aikaa kuin pienten kirsikkatomaattien.

Lajike 'Kootenai' on hyvin aikainen; sen kypsymispäivien määräksi ilmoitetaan vain 45–60. Omat taimeni ovat kuitenkin vielä hyvin pieniä, joten kovin aikaista satoa ei lajikkeen ominaisuuksista huolimatta liene luvassa.  

Nyt olen esitellyt sekavan käsitteen, jonka osa tomaattiasiantuntijoista on hylkäämässä. Mitä jää käteen?

Jäljelle jää tieto siitä, että DTM kyllä kertoo suuruusluokan mutta se on karkea yleistys. On varmasti eroa lajikkeilla, joiden DTM:t ovat 60 tai 90. Ja aion avomaalle jatkossakin etsiä pieniä DTM-lukemia, pitäytyä alle 70-päiväisissä eli aikaisissa lajikkeissa.

 *  *  *  *

Tänä kasvukautena tomaattini eivät toistaiseksi ole eläneet vielä yhtään kypsymispäivää, koska yhtään tainta en ole istuttanut edes kasvihuoneeseen. Hyytävät yöpakkaset jatkuvat, ja päivällä elohopea kipuaa vain muutamaan plusasteeseen. On kova ikävä kesää! Tomaatintaimista ensimmäiset alkavat sisällä kukkia. Ehkä vapun jälkeen lämpenee ja kukkijat pääsevät viimein ulos?

Ensimmäisenä taimiviidakossa silmänsä avasi 'Cour di Bue.'

Avoimet puutarhat - lähdinpä minäkin mukaan

Avoimet puutarhat - Puutarhat


Tervetuloa Ritvan tomaattitarhaan Turkuun sunnuntaina 2.7.2017 klo 12 - 18. Kypsiä hedelmiä tuskin silloin vielä monia näkyy, mutta esillä on kaikenlaisia viljelyvirityksiä sekä toivon mukaan järjettömästi kukkia ja raakileita! Sekä onnellinen tomaattimatami tomaattipaidassaan.

Maku 125 vuoden takaa?

Syyskuun 15. päivä 1892 eli suunnilleen 125 vuotta sitten Aamulehdessä julkaistiin seikkaperäinen ja nykysilminkin luettuna hyvin asiantunteva artikkeli tomaatin viljelyksestä, joka tuolloin oli Suomessa vielä varsin uutta ja harvinaista, edelläkävijöiden harrastusta. Allekirjoittajana oli nimimerkki K.T., jonka innostus luultavasti perustui jutun lopussa mainittuun Detler Elisholtzin kirjoittamaan kirjaan.  K. T. lausui artikkelissaan ennustuksen:

”Tomaatista varmaankin vähitellen aikain kuluessa on tuleva sellainen uusi kotikasvi, joka tulee löytymään jokaisen puutarhasta.”

Jutussa kuvaillaan uutuuskasvin historia, kasvutapa ja käyttö mainioin sanankääntein. Tomaatin menestyminen Suomessa toki askarrutti:

”Mitä tulee tomattien tuleentumiseen täällä, niin on ainakin todistanut tätä mahdollisuutta ne kokeet, joita Ruotsissa vähemmässä määrässä puutarhassa kolmen vuoden aikana on Alnarpissa harjoitettu. Sentähden olisi suotava, että hetimiten useampia vähempiä kokeita samaan suuntaan alettaisiin meilläkin panna toimeen, niin että asiassa täydelliseen varmuuteen päästäisiin.”

Maatalouskoeasema Alnarp sijaitsee Ruotsin Skånessa, Malmön lähellä.

Huikean kiinnostavaa oli löytää 125 vuoden takaisesta jutusta lajike-esittelyjä (boldaukset minun):

”Tomattia löytyy jo moniaita eri lajia, aikaisia, tavallisen aikaista ja myöhäisiä ja joka vuosi tulee yhä uusia. Parhaimpana lajina esitetään Conqueror, koska tämän hedelmät ovat suuria ja kaikkia muita sileämpiä, tälle viimeiselle ominaisuudella annetaan suuri arvo. Niistä tomateista, joita Alnarpissa viimeisen kolmen vuoden aikana on viljelty, on eräs Ficcarazzi ollut kaikkein aikaisin, mutta hedelmät eivät ole niin sileitä kuin suotava olisi ollut. Eräs uusi laji, Mikado, on tänä vuonna ilmaantunut kauppaan ja päättäin erittäin kiittävistä ja kehuvista arvosteluista hintailmoituksissa, mahtaa tämä olla sekä suuri että hyvin sileä.”

Vieläkö nämä lajikkeet ovat löydettävissä? Onko mahdollista tavoittaa ja maistaa näiden lajikkeiden 125 vuoden takainen maku?

Aamulehden tomaattijutussa mainittu ’Conqueror’ ilmestyi amerikkalaisiin siemenluetteloihin vuonna 1876, ja lajike tuli Euroopan puolella ensimmäisenä myyntiin Saksan Erfurtissa 1884.

’Ficarazzi’ tai ’Ficcarazi ’puolestaan on italialainen maatiaislajike, mehevä pihvitomaatti, joka mainitaan ensi kertaa 1885 napolilaisessa siemenluettelossa ja sitten Saksan Erfurtissa 1886 nimellä ’Königin der Frühen’ ("aikaisten kuningatar"). Nämä lajikkeet ovat kulkeutuneet siis Pohjolaan varsin nopeasti, kun niitä täällä esiteltiin jo syksyllä 1892.

Mikadoa eli Turner Hybrid -tomaattia

mainostettiin postikortissa näin mahtavana

uutuutena vuonna 1887.

Kolmas lajike kiinnostaa minua eniten. Aamulehden jutussa kirjoitetaan, että ’Mikado’ oli ilmaantunut Suomessa kauppaan kirjoitusvuonna 1892. Tämän vaaleanpunaisen pihvitomaatin toi markkinoille Yhdysvalloissa Peter Henderson vuonna 1886, ja siitä tuli suuri menestys, joka kantaa nykyaikaan saakka. Lajike tunnettiin myös nimellä ’Turner’s Hybrid’. Mikado-sana on japania ja tarkoittaa keisaria. Se valittiin osuvasti uutuuslajikkeen kauppanimeksi, koska Lontoossa oli juuri tuotteen lanseerauksen aikaan eli vuonna 1885 tullut ensi-iltaan Gilbert & Sullivanin Mikado-niminen koominen ooppera, josta tuli paitsi lontoolainen myös kansainvälinen hitti.

Perinne- eli heirloom-lajike ’Mikadoa’ arvostetaan nykyäänkin Yhdysvalloissa kovasti, ja sen siemeniä on siellä saatavillakin, mutta EU-alueellehan ei voi tilata tomaatinsiemeniä Yhdysvalloista.


’Ficarazzi’ puolestaan on muutama vuosi sitten mainittu Seed Saversien vuosikirjassa, mutta myynnissä sitä ei taida olla. Vanhaa maatiaista 'Conqueroria' ei myöskään pikaisesti katsoen näytä olevan myynnissä – markkinoilla on vain samanniminen uusi lajike, Conqueror F1
-hybridi.

En ole näitä lajikkeita kovin voimallisesti itselleni etsimässä, koska siemenkansioni jo natisee liitoksissaan. Saatan kuitenkin ensi kesänä sattumalta päästä lähelle 125 vuoden takaista makua. Nimittäin kanadalaisen Tatjana Kouchnarevan yli 5 000 lajiketta kattavan tomaattitietokannan mukaan on mahdollista, että ’Mikado’ on sukua nykyään suositulle ’Brandywine’-lajikkeelle – ja minulla on ’Brandywinea’ taimena kasvamassa!

Brandywine-taimeni on vielä hyvin pieni. Toivottavasti se kirii kovaan vauhtiin. Kuvaan mukaan pääsivät
laajaa tomaattimaantiedettä edustavat Roma, Alaska ja Yhdysvaltain Amish-alue.  

Vielä knoppitieto: ’Mikado’ oli todennäköisesti ensimmäinen perunalehtinen lajike tomaattien siemenluetteloissa, minkä johdosta Euroopassa kasvitieteellisessä sanastossa käytetään nykyäänkin termiä mikado folium kuvaamassa tomaatin perunalehtisyyttä yleisesti.

Cereza Amarilla -tomaatilla (suomeksi "keltainen kirsikka")

on kauniit perunalehdet.

Aamulehden jutun lähde: Kansalliskirjaston Sanomalehtiarkisto